Rodoksen Perhoslaaksossa
Olen käynyt Rodoksella kahdesti elämäni aikana, ensimmäistä kertaa vuonna 1997 ja toisen kerran 2013. Saarella on tapahtunut sinä aikana yhtä ja toista ja paljon oli muuttunut. Aiemmin jokseenkin harvaan rakennetuille alueille, kuten Falirakiin, oli ilmestynyt kaikenkokoisia hotelleja kuin sieniä suomalaismetsään rankkasateen jäljiltä. Surullisin muutos oli kuitenkin tapahtunut kuuluisan Perhoslaakson häämöksessä.
Siellä ensikertaa vieraillessa ni olin päässyt mykistymään perhosten paljoudesta, niitä näkyi aivan kaikkialla. Vuonna 2013 asiat olivatkin sitten vallan toisin. Saimme kävellä aika matkan ja tähyillä todella tarkkaan puiden runkoja ja latvuksia, jotta löysimme perhoslauman.
Kyselimme paikallisilta syytä moiseen muutokseen, olimmeko liikkeellä aivan väärään vuodenaikaan, oliko perhosia kohdannut jokin selittämätön sairas vai mistä ihmeestä oli kyse? Syitä paljastui kaksi. Olimme liikkeellä hieman väärään aikaan, sillä lokakuussa laaksossa ei parveile läheskään yhtä paljoa perhosia kuin kevään ja kesän aikana, jolloin ne kerääntyvät sinne jatkamaan iloisesti liidellen sukuaan ja keräämään voimia pitkälle syksyiselle muuttomatkalleen.
Lisäksi turistit näyttävät, osaksi haluamattaan, häätäneet perhoset tiehensä. Vaikka Perhoslaaksossa on selkeät kyltit joka puolella, joissa kehotetaan olemaan hiljaa ja säntäilemättä ympäriinsä, valitettavan monet jättävät ne huomiotta. Mekin jouduimme todistamaan, kuinka italialaisen perheen jälkipolvi kirmaili ihastuksesta kiljuskellen edes takaisin, ilman että vanhemmat olisivat käskeneet rauhoittumaan, saati sitten tarttuneet korvasta. Ihan sääliksi kävi perhosparkoja.
Jo naureskelu, kovaääninen puhe ja yskintä riittää pelottamaan pikkuruiset siipisankarit. Ne lähtevät äkkiseltään pakoon, ja törmäävät helpolla viereiseen puunrunkoon tai oksaan. Eivätkä hentoiset perhoset sellaisesta tällistä selviä hengissä, jo siiven vammautuminen tarkoittaa varmaa kuolemaa. Yhdellä siivellä kun ei lennellä.
Pitäkää siis ihmeessä lapsenne rauhallisina Perhoslaakson alueella, vaikka lahjomalla tyyliin ”Se, joka osaa liikkua kaikista hiljaisimmin ja äänettömämmin, voittaa kaupungilla jättitötterön!” Tai älkää menkö sinne lainkaan, jos tiedätte omat muksunne liian villeiksi. Siellä ei myöskään saisi puhua pälpättää kovalla äänellä, lauleskella tai naureskella. Äkkinäisiä liikkeitä pitää samoin välttää.
Meistä turisteista on pitkälti kiinni, löytyykö niitä suloisia vasamasiilikkäitä seuraavalla kerralla sieltä Rodoksen ainutlaatuisesta Perhoslaaksosta! Samanlaisia laaksoja on muuten maailmalla sen verran harvassa, että jokaisen pitäisi kantaa kortensa kekoon asian puolesta. Muuten joutuvat pian kreikkalaiset palkkaamaan Perhospoliiseja sinne sakottelemaan suulaita ja äkkiliikkeisiä turisteja.
Tuolta löytyy lyhyt info aiheesta Rodoksen Perhoslaakso.